Timo Koivusalo RUSKAN VÄRIT

Vaikka tietäisi pääsky pesassansa
syksyn tuulin poikaset menettävänsä.
Niin siksiko niitä se lentoon ei opettaisi,
noista hetkistä nauttia saisi ja rakastaisi?
Vaikka tietäisi koivu oksiltansa
kesän jälkeen nuo lehvät kadottavansa.
Niin siksiko keväin se lehtiin ei puhkeaisi,
suven tuulessa huojua saisi ja rakastasi?

-Tuon kasvun haikean tuskan,
senko antaisin pois?
Eihan kukkia ruskan,
vielä keväällä poimia vois.
Muun vaikka pois unohtaisin,
säilyy haaveeni tuo:
jospa rinnallas saisin,
värit syksyn vain kokea nuo.

Vaikka tietäisi tähti radallansa,
Päiväkoitteessa jälleen kalpenevansa.
Niin siksiko pakkasyöhön se ei kimaltaisi,
revontulia sytyttää saisi, vaan katoaisi? …